Tiistaina 27.7. aamuyöstä Piraattinuorten delegaatio lähti leirille Saksan Kyritziin Junge Piratenin vieraiksi. Ryhmään kuului kolme piraattia: minä, Joonas Mäkinen ja Matias Pajulahti. Kukaan meistä ei osannut saksaa sujuvasti, eikä meillä ollut mitään hajua siitä, mitä oli odotettavissa. Meillä ei ollut tarkkaa osoitetta tai yhtäkään puhelinnumeroa, johon voisimme soittaa. Olimme siis hyvin varustautuneita.
Matkamme sujui muuten hyvin, mutta lentoyhtiömme oli järjestänyt pari yllätystä. AirBaltic nimittäin veloittaa 20 euroa jokaisesta matkalaukusta per suunta halpalennoillaan. Jälkikäteen ajateltuna maksoimme todennäköisesti turhan paljon lennosta, joka ei edes ollut suora. Lento itse oli mukavan sutjakka, ja matka Riikan kautta Berliinin Tegeliin oli ohi ennen kuin huomasimmekaan.
Koska emme tienneet tarkalleen, minne olimme menossa, jouduimme ottamaan taksin Berliinin päärautatieasemalle. Suunnitelmanamme oli ostaa prepaid 3G -liittymä ja ottaa sillä yhteys Internetiin lisäohjeistusta varten. Maksoimme SIM-kortista 40 euroa emmekä saaneet sitä toimimaan suomalaisen nettitikun kanssa, joten ne rahat menivät käytännössä kankkulan kaivoon. Olisimme olleet hieman pulassa, mutta onneksemme törmäsimme lähijunassa erääseen Arifiin, joka myös oli menossa kyseiselle leirille.
Puksutettuamme junalla Kyritziin huomasimme, että ilman saksan kielen taitoista matkakumppania perille löytäminen olisi ollut todella paljon ankeampaa. Arifin avustuksella saimme tietää tarkan määränpäämme ja löysimme paikallisen linja-autoaseman. Vaikka viimeinen bussi kohteeseemme oli jo mennyt, avuliaat paikalliset osoittivat yllättävää kiinnostusta ahdinkoamme kohtaan ja ystävällisesti järjestivät meille taksikyydin. Pääsimme lopultakin perille!
Leirissä vastaanotto oli lämmin. Vierähti tovi pelkästään tavatessa noin 30 ihmisen vahvuista väkijoukkoa, joka oli kerääntynyt vanhan saksalaisen maatalon pihaan. Leiri tosiaan oli keskellä maaseutua, ja teltat pystytettiin maatalon takapihalle. Suurin osa toiminnasta tapahtui ladossa, joka oli verrattain siisti. Maataloa emme käyttäneet, sillä sinne ei ollut vierailta pääsyä. Kyseessä oli kuitenkin leiri.
Paikalla oli ehdottomasti suurimpana osana saksalaisia Junge Piratenin jäseniä mukaan lukien heidän puheenjohtajansa Heiko Herberg. Edustusta nähtiin kuitenkin myös Ruotsista. Hieman myöhässä leirille saapui ei kukaan muu kuin europarlamentaarikko Amelia Andersdotter! Hän viipyi muutaman yön, mutta raukalla ei ollut lainkaan makuupussia, joten lainasin hänelle ylimääräistä huopaani. Leirille sattuikin hieman huonoja säitä ja pari yötä olivat melkoisen viileitä. Myös yksi hollantilainen piraatti ilmestyi paikalle yhdeksi yöksi.
Leirillä käytettiin paljon aikaa vapaaseen seurusteluun ja yleiseen hauskanpitoon. Allekirjoittanut kävi uimassa useampaan kertaan. Joonas toimi DJ:nä ja nauhoitti podcasteja (lisää julkaistaan pian), ja Matias asenteli leirin aikana miniläppäriinsä Arch Linuxia muiden leiriläisten innoittamana. Aamujooga ja lipunryöstö olivat esimerkkejä vapaaehtoisesta yhteistoiminnasta. Erittäin olennaisena osana leiriä olivat myös eräänlaiset työpajat.
Nämä työpajat olivat Saksan aktiivien järjestämiä tilaisuuksia, joissa käytiin läpi erilaisia teknologiaan tai piraattien toimintaan liittyviä asioita. Esimerkkeinä mainittakoon videopelien suunnittelu, sosiaalisen median ja wikin käyttö, Saksan yhdistyslaki sekä Junge Piratenin tulevaisuus. Suurin osa työpajoista oli kuitenkin saksaksi, ja saimmekin kuulla pahoitteluja tästä. JuPis ei ollut odottanut juurikaan ulkomaisia kävijöitä, ja siksi valmistautuminen tähän oli hieman heikkoa.
Tästä huolimatta saimme leirin loppupuolella järjestettyä erään hyvinkin kansainvälisen työpajan: YPI eli Young Pirates International. Saksan nuoret piraatit olivat hieman varautuneita kansainvälisen kattojärjestön perustamisen suhteen, koska Saksassa yhdistyslait ovat todella ankaria. Kuitenkin kaikki olivat yksimielisiä siitä, että YPI olisi hyvä asia. Kansainvälisen järjestäytymisen, EU-tukiaisten ja muiden etuuksien houkutus oli ylivoimainen. YPI:n säännöstön suunnittelu aloitettiin jo leirillä ja näin ollen uuden järjestön perustan ensimmäiset kivet on jo asetettu. Piraattinuoret seuraa tilanteen kehitystä aktiivisesti, ja järjestö perustetaan luultavasti ensi keväänä.
Mutta kuten kaikki kivat asiat, myös tämän leirin täytyi päättyä joskus. Aamulla 2.8. delegaatiomme, pois lukien Joonas, söi pikaisesti aamupalaa ja nauhoitti viimeisen väsyneen podcastin ja sitten kiiruhdimme pikapikaa juna-asemalle – pankkiautomaatin kautta. Saksassa ei yllättävää kyllä kelpaa Visa (Electron) juuri missään. Lentokentälläkin jouduimme nostamaan rahaa taistellessamme perisaksalaisen byrokratian kimpussa.
Kotimatka sujui kuitenkin melko mukavasti, mitä nyt huomasin unohtaneeni mp3-soittimeni Saksaan! Delegaatiomme mielestä leiri oli joka tapauksessa mahtava. Tällainen pitää saada Suomeenkin! Saksasta saimme paljon uusia kontakteja ja aina on hyvä tietää, että Suomen nuoret piraatit eivät ole yksin.