Brysselissä järjestettiin 14.-17. lokakuuta jo perinteeksi muodostunut Freedom not Fear -konferenssi. Piraattinuorista lähti neljän henkilön osasto tapahtumaan haistelemaan EU-alueella vaikuttavia tuulia tapahtumassa, jossa teknologia ja politiikka törmäävät.
Viikonloppu, johon oli saapunut aktivisteja yli kahdestakymmenestä maasta, sisälsi laajan skaalan erilaisia työpajoja ja luentoja yksityisyydensuojan, tekijänoikeuksien sekä internetin sananvapauden tiimoilta. Tapahtuman juuret saavat alkunsa saksalaisesta kansanliikkeestä, mikä näkyi saksalaisten osallistujien vahvana edustuksena sekä monien ohjelmien Saksa-keskeisessä näkövinkkelissä.
Vapaakauppasopimukset
Lauantaina osallistuimme muutamaan työpajaan, joissa käsiteltiin kahta ajankohtaista vapaakauppasopimusta. CETA on EU:n ja Kanadan välinen kauppasopimus, johon sisällytetään ACTA-sopimuksesta tuttuja elementtejä, kuten oikeudenkäyntejä sovitteleva valvontakomissio. CETAn hyväksyminen helpottaisi TTIPn ajamista eteenpäin. Samalla se heikentäisi EU:n turvasäännösten vaikutusta kanadalaisten yhtiöiden toimintaan.
TISA taas on 23 osapuolen (mm. EU Kanada, Yhdysvallat) välinen kauppasopimus, johon pyritään Wikileaksin mukaan sisällyttämään yksityisen datan siirto rajojen yli. Sopimuksessa on myös monta nettineutraliteettia uhkaavaa kohtaa.
Työpajoissa oli vahva konsensus siitä, että kaikki ihmisten yksityisyyteen ja sananvapauteen koskevat kohdat on saatava pois markkinasopimuksista ja siirrettävä ihan omiin sopimuksiinsa. Muun muassa yhdysvaltalainen Marcy Wheeler tähdensi, että Euroopan Unionilla on suorastaan velvollisuus vaatia kauppakumppaneiltaan parempaa, olla alistumatta näihin kohtiin sopimuksissa, ja pakottaa Yhdysvallat kehittämään omaa lainsäädäntöään ihmisläheisempään suuntaan.
Viikonlopun yhteydessä valmistettiin myös TISA-sopimusta koskeva kirje yksityisyystietojen luovuttamista vastaan. Näiden tietojen käsittely ja mahdollinen kaupankäynti on osa sopimusta. Piraattinuoret on vetoomuksen kanssa samaa mieltä siitä, etteivät yksityistiedot ole kauppatavaraa, mutta muuten Piraattinuoret eivät ole kansainvälisiä kauppasopimuksia vastaan.
Tekijänoikeudet
Entinen MI5-työntekijä, nykyinen digiaktivisti Annie Machon. Kuva: Norbert Schepers
Saimme tietää, että Suomessakin yleistynyt toiminta, jossa tekijänoikeuksien omistajien nimissä sekä oikeustoimien uhalla vaaditaan tiedostoja jakaneilta korvaukseksi merkittäviä summia, on todellisuudessa Euroopan laajuinen ilmiö ja bisnesmalli, jota kutsutaan ns. tekijänoikeustrollaukseksi. Ilmeisesti tämän ilmiön uhreiksi joutuneet kansalaiset ovat Puolassa vielä suomalaisiakin onnettomammassa tilanteessa. Siellä tämän niin kutsutun suojelurahan maksaminen ei vielä tarkoita, että olisi päässyt pois pinteestä, sillä prosessin erinäisistä ominaisuuksista johtuen voi saada lisäksi syytteen yleisestä rikoksesta.
Työryhmässä tuli esille että monet näistä jutuista ovat jo menossa eteenpäin. Silti aktivistien pitäisi tuoda tekijänoikeuksia näkyvämmäksi juuri nyt, eikä vasta huomenna. Asiat tulisi esittää myös tarpeeksi yksinkertaisesti, jotta kansa saataisiin ymmärtämään mistä näissä asioissa oikein on kysymys. Sama aihe näkyi suunnitellessa muutosta tulevaan tekijänoikeusuudistukseen. Siitä, millaisia sanoja tulisi käyttää, pidettiin suuria puheenvuoroja. Puhujat korostivat, että jotkin sanat, vaikka ovatkin parhaiten kuvaavia, ovat niin abstrakteja ja outoja ihmisille, että itse viesti saattaa kaduntallaajalta mennä kokonaisuudessaan ohi.
Muita teemoja
Useaa työpajaa yhdisti teema siitä, miten asioiden abstraktointi, sekä taktinen sijoittelu kaikkialle, mitä ei odottaisi on meidän vastapelureidemme kontrollointitaktiikkaa. Esimerkiksi Wheelerin luennolla NSA:n datankeruutoimista tuli selväksi se, että agentuurit käyttävät kaikkia hyvin epämääräisiä ja viralliselta kuulostavia virastoja saadakseen asioita tietoonsa, ja jos jossain kohtaa vahingossakin joku paikallinen viranomainen menee torppaamaan yhden taktiikan urkkia, otetaan heti kaksi muuta väylää käyttöön tilalle.
Yhdessä työryhmässä todettiin akateemisen maailman erillisyys aktivisteista, sekä näiden kahden ryhmittymän välisen kommunikaation puute. Tämä muodostuu ongelmaksi näiden kahden ryhmittymän yhteisistä tavoitteista huolimatta.
Huolestuttava uutinen tuli Portugalista, jossa nettisivuja suljetaan mielivaltaisesti kansalaisjärjestön tavoin toimivan koalition ja valtiollisen verkkosivuja hallinnoivan tahon toimesta. Sivujen sulkeminen tapahtuu ei-valvotusti ja hatarin perustein, syytettyjä asiasta informoimatta, ja ilman oikeudenkäyntejä. Koska valvojat ovat käytännössä yksityisiä firmoja, ei vastuutakaan oikeastaan ole heillä yhtään väärinkäytösten sattuessa. Ainoastaan monikansallinen mediahuomio voi saada aikaan muutosta. Tälläista mafiamaista toimintatapaa ollaan viemässä Portugalista jo muihin Euroopan maihin, ja sopii vain toivoa, että muilla mailla on jo käytössä paremmat ja läpinäkyvämmät tavat asian suhteen.
Euroopan ulkorajat olivat pienenä teemana sunnuntaina. Käsittelyssä olivat spekulaatiot Iso-Britanian erosta Euroopan Unionista, sekä sen kautta esille tulleet neuvottelut tietoturvan ja massavalvonnan näkökulmista. Samalla käsittelyssä olivat EU:n ulkorajojen suunniteltu valvonta ja henkilötietojen keruu, joka tapahtuisi käytännössä vastaiskuna Yhdysvaltain vastaavalle toiminnalle. Paikalla oli myös henkilö, joka kertoi elävän esimerkin siitä, miten kyseenalaisia nämä systeemit ovat kansalaisen kannalta. Hän kertoi joutuvansa yhden teini-iän rikkeen vuoksi jatkuviin turvatarkastuksiin ja tenttauksiin Yhdysvaltoihin lentäessään. Rajavalvojat eivät nimittäin tiedä, mikä merkintä rekisteristä löytyy, ja joutuvat siksi suhtautumaan kaikkiin henkilöihin, joilla on merkintöjä, samoin kuin esimerkiksi mahdollisiin terroristeihin.
Järjestösuhinaa
Lauantai-iltana katsoimme dokumenttielokuvan Democracy, joka kertoi mm. konferenssin taustavaikuttajana toimineen MEPin Jan Phillip Albrechtin työskentelystä EU:n data-yksityisyyden säännösten uudistamisen parissa. Dokumentti antoi hyvän kuvan poliittisen vaikuttamisen kulisseista näyttäessään Janin vääntämässä kättä eri korporaatioiden ja kansalaisjärjestöjen intressien kanssa, saadakseen aikaiseksi kompromissin, jonka jokainen taho voisi hyväksyä.
Maanantaina kävimme myös Europarlamentissa. Aluksi keskustelimme Jan Albrechtin kanssa, joka vastasi muutamiin kysymyksiimme. Sen lisäksi keskustelimme tekijänoikeusuudistuksesta Mathias Vermeulenin kanssa, joka on MEP Marietje Schaaken poliittinen neuvonantaja. Tämä keskustelu oli hyvin hedelmällinen, ja saimmekin välitettyä hänelle muutamia sunnuntaina työstämiämme huomioita.
Kannatti käydä
Itse tapahtumasta jäi päällimäisenä käteen hyvä näkymä siitä, miten myös kansalaisten on luotava monikansallisia vaikutuskanavia taisteltaessa monikansallisia yrityksiä ja muita suuria entiteettejä vastaan Euroopan tasolla. Yksi tällainen vaikutuskanava on esimerkiksi European Digital Rights eli EDRi, johon kotimainen Electronic Frontier Finland eli EFFI osana kuuluu. EDRillä olikin konferenssin aikana muutama verkostoitumis-workshop ja sieltä ideana tulevaisuuteen lähti esimerkiksi pohjoismainen toimittajien kryptaamisaiheinen koulutus.
Piraattien kannattaa tulevaisuudessakin käydä tutustumassa Freedom not Fear -konferenssiin, ja innostaa muitakin asioista kiinnostuneita tahoja paikalle. Reissusta jäi käteen paljon uutta informaatiota tämänhetkisestä tilanteesta tekijänoikeuksiin, EU lainsäädäntöön, nettineutraliteettiin sekä whistleblowingiin liittyen.
Suosittelemme ensivuoden Freedom not Fear -tapahtumaa jokaiselle jota nämä teemat kiinnostavat, ja harkitsemme erittäin vahvasti itsekin sinne toistamiseen osallistumista.
Vapauden palo rinnassa toivottaen:
Piraattinuorten FnF16 tiimi